maanantai 18. tammikuuta 2016

Muistojen ja kiitosten aika


Noin vuosi sitten kirjoitin elämäni ensimmäisen blogitekstin. Nyt on aika kirjoittaa viimeinen teksti Kapuavuoden tunnelmista. On aika muistojen ja kiitosten.

Vuoden 2015 tulen aina muistamaan Kapua 2015 Bolivia- vuotena. Vuoteen mahtuu lukemattomia hienoja hetkiä ja lämpimiä muistoja.

Sain kohdata ihania ihmisiä ja sain upeita uusia ystäviä. Sain todistaa, että ihmisillä on luontainen halu auttaa ja tehdä hyvää. Sain osallistua moneen hienoon tapahtumaan, joista päälimmäisinä ovat mielessä April Jazz lastentapahtuma Espoon Tapiolassa, ravintolapäivä Väestöliiton tiloissa, Kapuakaverin laamajuoksu Paloheinässä ja tietysti hyväntekeväisyyskonsertti Espoon tuomiokirkossa, johon Arja Koriseva ja Minna Lintukangas saapuivat esiintymään.

Sain virkata luomutiskirättejä, joita on aika monen keittiössä tällä hetkellä ja sain ystäviltä villasukkia ja villapaitoja, jotka lämmittävät tällä hetkellä Bolivian lapsia ja aikuisia.

Sain myös paljon tietoa kehitysyhteistyöstä kumppanijärjestöjemme kautta (Plan, Väestöliitto, Taksvärkki ry, Kynnys ry). Sain nähdä, että meidän tekemisillä on merkitystä ja meidän apu menee perille. Pääsin näkemään Planin varhaiskasvatuskeskuksen Boliviassa ja sain kohdata vanhempia ja lapsia. Sain kuulla miten paljon helpompi maaseudun lapsilla on selviytyä koulusta, kun he pääsevät varhaiskasvatuksen piiriin. Näin, että tyttöjen ja poikien sekä naisten ja miesten välinen tasa-arvo on tärkeä osa varhaiskasvatuskeskuksen toimintaa.

Pääsin myös kapuamaan konkreettisesti. Kaksi viikkoa Boliviassa avasi silmiä ja sydäntä. Yhteisöllisyys, auttaminen ja vähästäkin jakaminen näkyi kaikkialla.

Opin paljon myös itsestäni matkan aikana. Matkustin ensimmäistä kertaa "yksin". Selvisin, vaikka välillä oli vähän raskasta ja tiedän, että selviän myös jatkossa. Sain todistaa, että suuren naisryhmän kanssa on hieno matkustaa. Ryhmässämme rohkaistiin eteenpäin, kohti korkeuksia ja tuettiin kun voimat meinasi ehtyä. Voitin itseni ja kapusin yli 5000 metrin korkeuteen. Usko oli loppua monta kertaa, kun voimia ei vaan enää ollut jäljellä. Ihana oppaamme Nora kulki rinnalla ja tsemppasi eteenpäin. Viisi askelta ja huili ja välillä energiaa kroppaan. Vieläkin muistan elävästi sen hetken, kun saavutin viimeisen viiden tonnin huipun - kaikki muut olivat jo huipulla ja hurrasivat - itkin liikutuksesta, väsymyksestä ja itseni voittamisesta. Nora uskoi minuun, kun oma usko loppui. Kiitos Nora <3.

Minä siis selviän, mutta ei se taida kuitenkaan olla se mun juttu. Siis yksin selviäminen. Heti Bolivian matkan jälkeen ajattelin, ettei mun tartte lähteä enää vuorille. Nyt en enää tiedä, mutta sen tiedän, että seuraavalla mahdollisella matkalla mun rinnalla kulkee joku rakas läheinen.

Vuosi oli uskomattoman hieno. Muistelen sitä lämmöllä ja kiitollisin mielin. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun pystyn ja saan auttaa. Nautin jokaisesta hetkestä, raskaistakin näin jälkikäteen :). Toivottavasti vuosi rinnallani on ollut myös sinulle antoisa ja mieleenpainuva.

On kiitosten aika <3.

Sydämestäni haluan kiittää Suvia, meidän ihanaa Mama-Kapuaa, jonka sydän sykkii kehitysyhteisytölle, hyväntekemiselle ja vuorille. Ihana, positiivinen tsemppaaja, joka kokoaa ihmiset yhteen tekemään hyvää. Kiitos, että pääsin mukaan Kapua 2015 Bolivia- hankkeeseen.

Lämmin kiitos myös jokaiselle kanssakapuajalle. Meillä oli mahtava 17 naisen porukka kasassa. Jokainen toi ryhmäämme oman persoonansa ja osaamisensa ja yhdessä olimme enemmän. Saimme kerättyä huikeat 94.436 euroa, jolla tehdään kehitysmaissa paljon hyvää. Me teimme yhdessä jotain sellaista, mikä ei unohdu koskaan. Mun sydämeen jäi teistä kaunis jälki <3 ja tiedän, että meidän polut vielä kohtaavat.

Mun perhe eli konkreettisesti Kapuavuotta mun rinnalla. Jokainen auttoi omalla tavallaan. Jokainen kannusti mua eteenpäin ja uskoi ja luotti, että hoidan niin varojenkeruun kuin vuorelle kiipeämisenkin. Teidän tuki, turva ja luottamus oli mulle kaikki kaikessa. Kiitos, että elitte mukana kuunnellen, kannustaen ja konkreettisia tekoja tehden.

Suunnattoman suuri kiitos myös teille jokaiselle. Siis teille, jotka olette seuranneet vuoden mittaista matkaani vähän etäämmältä. Olette lukeneet blogia ja facebook- päivityksiä. Olette tykänneet, kommentoineet ja jakaneet. Olette antaneet aikaanne ja osaamistanne sekä lahjoittaneet keräykseen. Teidän ansiosta sain vuodattaa monta ilonkyyneltä viime vuoden aikana. Olitte korvaamaton tuki.

Kiitollisin mielin päätän Kapuablogini tähän. Vuosi oli uskomattoman hieno seikkailu, joka elää sydämissä vielä pitkään ja sen siivittämänä teemme yhdessä maailmasta paremman paikan meille kaikille.

Lämmin kiitos <3.

Oma Kapuavuoteni on nyt siis ohi, mutta uusi Kapuaryhmä on jo valittu ja heidän keräys on käynnissä. Tänä vuonna kerätään varoja koulutuksen ja terveyden edistämiseksi Nepalissa ja Keski-Aasiassa. Taitaa pitää paikkansa tuo sanonta "kerran kapuaja aina kapuaja". Mielenkiinnolla olen seurannut Kapua Nepal- ryhmän keräystä ja odottelen innolla mitä kaikkea he tälle vuodelle keksivätkään.

Linkistä löytyy Kapua 2016 Nepal- porukka:
http://www.kapua.fi/kapua-2016-nepal/osallistujat-kapua-nepal/

Saksalasta alkoi ryhmämme yhteinen taival


Huolto pelaa <3

Uusia vaelluskenkiä kokeilemaan

Cantuccinien avulla Maiju keräsi ison potin Kapualle. Oma kokeilu jäi tähän yhteen kertaan :).


Kynnys ry:ssä tietoa keräämässä

April Jazz lastentapahtuma

Ravintolapäivä ja ihana Sari

Ravintolapäivän ryhmä nauttimassa antimista asikkaiden jälkeen

Seitsemän veljeksen jalanjäljillä Nurmijärvellä


Maailma kylässä

Kapua Maailma kylässä- tapahtumassa



Elinan jääkiipeily vaihtui vuorelta alas laskeutumiseen, kun jää suli alta. Hieno kokemus.

Elinan Laamajuoksu pääsi Kymppiuutisten kevennykseen


Bolivian varhaiskasvatuskeskuksen lapsia

Varhaiskasvatuskeskuksen vanhempia saamassa tietoa sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Meille tarjottiin upea lounas varhaiskasvatuskeskuksessa.

Boliviassa on ihanan värikästä. Kuva Nora Ryytty



Retki Aurinkosaarelle


Cobacabana

Nousu ja huilaus. Kuva Nora Ryytty

Ei niin väsyneitä, ettei ilmaan vois vielä hypätä :).








Luonnon häkellyttävää kauneutta ihmettelemässä. Kuva Nora Ryytty

Neljä kapuajaa saavutti Huayna Potosin 6088 metriä korkean huipun. Hyvä tytöt <3.

Alkusanat Arja Koriseva hyväntekeväisyyskonsertissa, Espoon tuomiokirkossa



Mun perhe ja Arja (Linda Vaasassa :))








perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulu on ihmeiden aikaa


Pimeä syksy ja joulun aika on yks mun lempivuodenajoista.

On hämärää, saa sytyttää kynttilöitä, koti on ihanan tunnelmallinen, saa vetää villasukat jalkaan, valot sytytetään pihamaille, saa hiljentää tahtia, voi heittäytyä sohvalle kirjan ja suklaan kanssa, saa valmistella kodin joulua varten, saa nauttia jouluostosten tunnelmasta, Ylioppilaskunnan laulajat, ihania joulutraditioita, joulukranssien tekoa, Hoosianna Espoon tuomiokirkossa, suussasulavia jouluherkkuja, Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas.... listaa voisi jatkaa, mutta tässä muutamia ihanuuksia meidän kaamosajasta.




































































Joulukuu valikoitui myös mun ja Ollin vihkimisen ajankohdaksi. Joulunaika kun on niin suurta rakkauden aikaa. Vuosittain juhlistamme hääpäiväämme kutsumalla läheisiä ja ystäviä laulamaan joululauluja ja nauttimaan glögistä ja toistemme seurasta. Meidän kaunis, herkkä ja tunnelmallinen häätilaisuutemme, jota vietettiin kotonamme 12.12.12, palautuu tuona kyseisenä päivänä elävänä mieleen <3.





















Joulu on myös antamisen, auttamisen ja hyvien tekojen aikaa. Hymy tuntemattomalle jouluruuhkassa, aikaa yksinäiselle, kuppi jouluteetä ystävän seurassa, Joulupuun toiveiden toteuttamista vähävaraisille, läheisten elämän helpottamista, lämpimiä ajatuksia kanssaihmisä kohtaan, saaristolaisleipää ja taatelikakkua joulupakettiin ja niin paljon muuta.

Yksi Joulupuu toiveista löytyi tänä vuonna Espoon tuomiokirkon joulupuusta. Hoitokodissa asuva 70-vuotias Helvi oli toivonut virkattua tai kudottua haritahuivia ja joulukorttikin olisi kiva yllätys. Olli lähti lankakauppaan ja minä pääsin virkkaamaan Helville hartiahuivia kiikkustuolissa. Kyllä oli mieli täynnä iloa ja rakkautta sitä tehdessä <3.

















Kapuavuosi on tuonut myös oman mausteensa tämän vuoden joulunalusaikaan. Paljon olemme kanssakapuajien ja teidän kanssa tämän vuoden aikana tehneet. Keräämillämme varoilla tehdään valtavasi hyvää. Loppukiri on meneillään ja 100.000 euron tavoite on edelleen saavutettavissa.

































Aloitin tänään joululoman <3. Illalla juodaan Lindan kandikahvit ja pian kaikki lapset saapuvat joulunviettoon. Koti on pian täynnä ihmisiä, elämää, lautapelejä, joululauluja, naurua, laatiokoiden ja kinkun paistoa, piparin tuoksua ja höyryävää glögiä.

Ja tätyy sanoa, että on kyllä aika hieno fiilis olla äiti. Niklas ilmoitti eilen, että kaikki on valmista opiskelujen suhteen ja tänään hän menee anomaan valmistumistaan. Meillä juhlitaan tammikuun puolessa välissä tradenomia <3.

Olen onnellinen ja kiitollinen.

Iloa ja rakkautta teille jokaiselle <3